Joulukuu on ollut mielenkiintoista aikaa erityisesti Helsinkiläisille tielläliikkujille. Helsingin sanomat uutisoivat, että poliisin tavoitteena on jakaa ensi vuonna sakko tai huomautus, joka kymmenennelle Helsingissä autoilevalle. Iltasanomat.fi uutisoi otsikolla "Poliisi: Kaahailu lopetettava", ja jatkaa: "Poliisi on käynnistämässä liikenteen kurinpalautuksen koko pääkaupunkiseudulla viiden kamera-auton avulla."

Pääkaupunkiseudulla töissä käyneenä ihmettelen, mitä kaahailua nyt ollaan lopettamassa ? Muistan lähinnä, että päivittäin matelin valtavissa ruuhkissa kävelyvauhtia - Eikö kaiken inhimillisyyden nimissä tieverkkoa pitäisi kehittää niin, että ajonopeudet pitäisi saada pääkaupunkiseudulla edes vähän korkeammiksi ? Muutenkin olisi mukava päästä joskus seuraamaan, näitä paljon puhuttuja kaahareita. Itse bongaan ehkä yhden vastuuttoman näköisesti kaahaavan autoilijan vuodessa – muita erilaisia liikenteen vaarantajia taas satamäärin.

Termi kaahaaminen, tuo mieleen kuljettajan joka ajaa huomattavaa ylinopeutta aiheuttaen vaaraa muille tielläliikkujille - onko subjektiivinen käsitykseni "kaahaamisesta" jotenkin täysin virheellinen ? Jutussa kyllä mainitaan, että vain 10-20% ajaa rajoitusten mukaan, mutta ei kai tämä tarkoita, että kahdeksan kuljettajaa kymmenestä syyllistyy jatkuvasti piittaamattomaan ja vaaralliseen ajotapaan ? Tuntuu, että näitä pelättyjä kaahareita on vain kahdessa paikassa: poliisin propagandassa ja "kukkahattutätien" mielikuvituksessa. Onko väitetylle kaahaukselle mitään muuta perustetta, kuin rivien välistä luettava: Kaikki ylinopeus on jonkinasteista kaahaamista. Suurin osa tielläliikkujista ajaa jonkinlaista ylinopeutta. Johtopäätös: Helsinki on täynnä kaahareita ! - Tätä "rikollisuutta" vastaanko liikkuva poliisi keskittää voimavaransa ? Miksi todelliset perustelut puuttuvat lähes täysin ?

Poliisin perusteet toiminnalle ovat yksinkertaisesti kestämättömiä. Samalla toivotaan asennemuutosta ja rauhallisemman ajamisen aikakautta. Liikkuvan poliisin ratkaisu on huomaamattomat kamera-autot ja virheistä rankaiseminen jälkikäteen, kun ko. tilanne on jo ehtinyt unohtumaan. Poliisin käsitys rauhallisemmasta aikakaudesta on n. 27000 kpl enemmän sakkoja. Samalla haltijavastuukin hiipii tuhoamaan kansalaisoikeutemme – pian syyttömät pääsevät todistamaan syyttömyytensä ja oikeista syyllisistä ei välitetä ollenkaan.

Joulumielen parhaaksi nostattajaksi ilmestyi Liikenne- ja viestintäministeriön turvallisuussuunnitelma vuosille 2006-2010. Käytetyt ilmaisut antavat ymmärtää, että ylinopeus se pahin mörkö on ja ylinopeutta vastaan lähdetään taistelemaan lisääntyneellä valvonnalla ja huippunopeuksia rajoittamalla teknisesti. Samalla rattijuopot ohjataan jatkamaan ajeluitaan. - Alkolukko autoon ja olet taas yhteiskuntakelpoinen. Selkokieliset faktat onnettomuuksien syistä puuttuvat toki tästäkin "turvallisuussuunnitelmasta". Syyt tähän ovat selvät: Keinot turvallisuuden parantamiseen ovat vääriä ja mielenkiinto kohdistetaan vääriin asioihin. Kukaan ei halua ottaa jo tehdyistä virheistä oppia, joten sama linja jatkuu vuodesta toiseen.

Erityistä huolta aiheuttaa moottoripyörien rakentamista rajoittamista koskevat suunnitelmat ja esitykset huippunopeuksien rajoittamisesta. Moottoripyöristä puhuttaessa tilastojen vääristely taitaa olla houkuttelevan helppoa. Huomio kiinnitetään esittämällä hurjia prosenttilukuja, jotka eivät onnettomuuksien pienestä kokonaismäärästä johtuen kerro totuutta. Esimerkiksi fakta: Suurin osa onnettomuuksista on suistumisia kaarteessa - on usein esitetty ja täysin paikkansa pitävä tieto. Jos samalla kerrottaisiin, että lukumäärä on 20 kpl neljän vuoden sisällä ja Suomessa n. 155000 moottoripyörää. - Ongelma ei välttämättä kuulostakaan ihan samalta.

Jos omaan yhtään ennustajan lahjoja: Ensi vuonna samaan aikaan todetaan, että kameratolpat, tutkanpaljastimenpaljastimet ja suunnitelmat nopeuden rajoittamisesta eivät ole tuottaneet kaivattua tulosta. Tästä syystä teitämme vaivaava kaahausta pyritään rajoittamaan hankkimalla lisää kameroita, asentamalla rajoittimia…

Tomi Ryynänen