Tyypillinen väite: Useissa tutkimuksissa osoitetaan kiistattomasti, että kameravalvonta vähentää liikenneonnettomuuksia. – Valitettavasti useat näistä tutkimuksista perustuvat pelkkään valikoitumisefektiin, jota voi demonstroida yksinkertaisella esimerkillä: Jos heität kymmenen noppaa pöydälle ja kolmeen niistä tulee luvuksi neljä tai isompi. Heittämällä uudelleen nämä kolme noppaa ruutupaperin päälle, saat todennäköisesti pienemmän yhteenlasketun tuloksen. Tarkoittaako tämä, että ruutupaperi pienentää todistettavasti nopan heitossa tulosta ? Kameravalvonnan sijoitusperiaate on asettaa kameravalvonta vaaralliselle tieosuudelle. Jos vaarallinen tieosuus on tie, jolla yhtenä vuonna sattuu paljon onnettomuuksia – on todennäköistä (!) saada positiivisia "tutkimustuloksia" seuraavana vuonna. Uskottava tutkimus edellyttäisi riippumatonta tutkijaa, joka asettaisi kameravalvontaa satunnaisesti valittuihin paikkoihin ja vertaisi sitä vastaavaan kamerattomaan tieosuuteen. Tuloksia pitäisi olla pitkältä aikaväliltä ja kaikki onnettomuuksiin liittyvät muuttujat ko. tieosuudella tulisi kartoittaa tarkasti – tällaista aineistoa ylinopeus-fanaatikoilla ei ole esittää.

Onko kameroiden asentamisesta päättävillä ammattitaitoa analysoida tutkimustuloksia ja kykyä päätellä, mitkä tutkimukset täyttävät tieteellisen tutkimuksen edellytykset ? Asennamme verorahoilla jatkuvasti lisää kameroita, vaikka liikenneturvallisuuden kannalta hyöty on kyseenalainen. Miksi liikenneturvallisuudella ja viihtyvyydellä pelleillään ilman kunnon tutkimuksia ?

Minua on usein pyydetty selvästi ilmoittamaan, miten itse lähtisin parantamaan Suomen liikenteen yleistilaa, tai mitkä ovat Tielläliikkujien Etujärjestön päätavoitteet. Tässä on toimintamme tämänhetkiset lähtökohdat:

1. Liikenteen tulisi olla miellyttävää enemmistölle. Tavoitteeseen ei päästä nopeutta laskemalla ja lisäämällä valvontaa – tästä kertoo jo se, että vain 10% noudattaa aina nopeusrajoituksia. Rajoitukset pitää mieltää tarkoituksenmukaisiksi ja arkijärjellä ymmärrettäviksi. 2. Teiden kuntoon tulisi sijoittaa lisää rahaa. Tällä hetkellä häviävän pieni määrä rahasta, joka tielläliikkujilta peritään, palautuu tiestön ylläpitoon. Teiden kunto rapistuu ja turvallisuus huononee. Miksi budjeteissa ei oteta paremmin huomioon, niitä jotka veroa maksavat ? Mihin katoaa 5-6 miljardia tielläliikkujilta perittyä euroa, jos tienpidon budjettia pitää laskea kymmenillä miljoonilla vuodessa ? (2004 verotulot liikenteestä oli yli 6,4 miljardia euroa ja valtion menot liikenteeseen noin 700 milj. euroa) 3. Rangaistusten tulisi vastata tienkäyttäjien oikeuskäsityksiä – nykyisellään mitättömästä liikennerikkeestä saattaa olla suuremmat seuraukset, kuin väkivalta/huume/omaisuus –rikoksesta. Esimerkiksi: 1kk minimiajokielto tulisi poistaa. 4. Valvonta tulisi keskittää erityisesti esimerkiksi koulujen kohdalle päivä-aikaan ja risteysalueiden valvontaan taajamassa. – Ei öisille kantateille. Valvonnan painopistettä pitäisi siirtää ylinopeuksista liikenteen pahimpiin riskiryhmiin: Rattijuoppoihin, ajotaidottomiin ja itsekkäisiin & joustamattomiin kuljettajiin. 5. Ajonopeuksia tulisi nostaa useilla tieosuuksilla taajaman ulkopuolella. Myös taajamien epäonnistuneimmat rajoitukset tulisi muuttaa kohtuullisemmiksi. (30km/h rajoitukset, jota 90% autoilijoista rikkoo) 6. Investoinnit liikenneturvallisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin tulisi välittömästi lopettaa (tutkanpaljastimenpaljastimet & kamera-autot) ja sijoittaa sekin raha tiestön kehittämiseen. 7. Kaikkia tielläliikkujia ei tulisi rangaista yksittäisen onnettomuuden seurauksena. 8. Valtion tulisi kannustaa verohelpotuksin positiivisia ratkaisuja (ekologisia tai turvallisuutta lisääviä) – On kestämätöntä, että myönteisten asioiden tukemisen sijaan nykyisin "motivointina" käytetään pelkästään rangaistuksia, verottamista ja valvontaa.